- viikon kysymys - viikon väri  
   
 
                                 
           

Musta

Musta imee kaiken siihen osuneen valon, mutta ei heijasta yhtään valoa takaisin. On jopa sanottu, että musta ei ole väri lainkaan. Jos mustaa esinettä tarkastellaan erivärisissä valaistuksissa, se on aina musta, toisin kuin muunväriset esineet.

Väriopissa ja maalaustaiteessa on keskusteltu kauan siitä, onko musta väri vai ei. Mustaa ei aina katsottu omaksi värikseen; sillä vain lisättiin varjoja muihin väreihin. Näin tehtiin esimerkiksi renessanssiaikaan suositussa valohämytekniikassa. Kaikissa väreissä on yleensäkin jossakin määrin mustaa ja valkoista, valoa ja varjoa.

Myöhemmin modernissa taiteessa musta on nähty myös värinä. Näin teki esimerkiksi Kasimir Malevitsh, joka maalasi tunnetun taideteoksen Musta neliö. Henri Matisse taas huomasi, että mustalla voi muiden värien tavoin olla monta sävyä: se voi olla kirkasta tai mattaa, valoisaa tai varjoisaa.

Itämaisessa kalligrafiassa on käytetty yleensä pelkkää mustaa. Kalligrafeille musta sisälsi käsitteellisesti kaikki muut värit. Osoitti erityistä taitoa, jos kykeni luomaan vaikutelmia väreistä pelkällä musteella. Värejä pidettiin usein rahvaanomaisten taiteilijoiden keinona. Mustalla nähtiin olevan hienompi merkitys: sillä voitiin kuvata mielenmaisemaa, ei pelkästään sitä, mitä silmä näki.

Länsimaissa mustaan liitetään monia negatiivisia merkityksiä. Musta on surun, alakuloisuuden ja toivottomuuden väri. Liturgisena värinä musta ilmaisee myös katumusta, katoavaisuutta ja kuolemaa. Kirkossa mustia tekstiilejä käytetään ainoastaan pitkäperjantaina ja sitä seuraavana lauantaina (lankalauantai).