- viikon kysymys - viikon väri  
   
 
                                 
           

Valkoinen

Valkoinen on talven väri, loppujen lopuksi tänäkin vuonna. Lumivalkoinen on runollinen ilmaus puhtaalle valkoiselle.

1700-luvulla valkeus oli valttia eurooppalaisessa kauneusihanteessa. Valtavat peruukit puuteroitiin valkoiseksi. Myös ihon piti näyttää lumivalkoiselta ja käytetyin ihomaali oli lyijyvakoinen. Se sekoitettiin pastaksi munanvalkuaisen ja viinietikkaan ja siveltiin kasvoille. Pitkään käytettynä myrkyt kasautuivat kasvoihin ja iho alkoi rapistua. Muissakin meikkiaineissa saattoi olla myrkkyjä ja 1700-luvulla tiedetään kaunottarien jopa menehtyneen meikkaamiseen. Aineiden vaarallisuus kyllä tiedettiin, mutta pelottavat esimerkit eivät saaneet ylhäisöä luopumaan itsensä valkaisusta.

Lyijyvalkoinen oli 1800-luvulle saakka ainoa laajasti käytössä ollut pigmentti. Sitä käytettiin taiteilijoiden väreissä ja kodin maaleissa. Vaikka lyijy sinänsä ei ole aineista myrkyllisin, valmistusprosesseissa syntyi vaarallista rikkipitoista höyryä. Työläiset, jotka olivat päivittäin alttiina näille myrkyille kärsivät kovista vatsakivuista, huimauksesta ja silmäkivuista.

Kun lyijyvalkoisen terveysriskit tiedostettiin, alettiin etsiä myrkytöntä valkoista pigmenttiä. Ranskalainen Guyton de Morveau tarjosi vuonna 1782 vaihtoehdoksi sinkkioksidia, josta käytettiin nimeä sinkkivalkoinen. Huomattiin, ettei myrkytön sinkkivalkoinen tummunut lyijyvalkoisen tapaan. Sinkkivalkoisella oli paljon etuja ja 1800-luvulla sillä oli jo kaupallista merkitystä mm. rakennusmaaleissa. Taiteilijoiden kannalta sinkkivalkoisessa oli eräitä ratkaisevia haittoja. Se oli nelisen kertaa lyijyvalkoista kalliimpaa. Luultavasti 1800-luvun taiteilijat olisivat olleet valmiita maksamaan paremmasta materiaalista enemmän, mutta sinkkivalkoinen ei ollut kovin peittävää ja kaiken lisäksi kuivui hitaasti öljyväripigmenttinä. Sävy oli kylmä ja joidenkin mielestä jopa lattea. Ja lyijyvalkoinen pysyi taitelijoiden pääasiallisen valkoisen pigmenttinä koko 1800-luvun.

Nykyään ylivoimaisesti eniten valmistetuin pigmentti on titaanivalkoinen. Tämän lyijyn pigmentin valmistus opittiin 1900-luvun alussa ja se yleistyi nopeasti.

Titaanivalkoinen on kauppanimi titaanidioksidille (TiO2) sekä titaanioksidin, mikrodolomiitin ja sinkkivalkoisen (ZnO) sekoitukselle. Titaanidioksidiin eivät vaikuta kuumuus ja sillä on myös hyvä valon- ja säänkesto. Se kuivuu öljyihin sekoitettuna hyvin ja se on läpinäkymättömämpi.

Titaanivalkoinen on kaikkein käytetyin pigmentti. Titaanivaloista käytetään öljy-, alkydi- akryyli-, guassi-, tempera-, pastelli- ja vesiväreissä sekä kosmetiikkateollisuudessa ja paperin valkaisussa. Titaanivalkoista elintarvikeväriä voi löytää lääkkeistä juustoista, erilaisista kastikkeista sekä karkeista.