- viikon kysymys - viikon väri  
   
 
                                 
           

Violetti

Violetti on spektriväri, jonka aallonpituus on 380 420 nm. Se ilmenee näkyvän spektrin lyhytaaltoisella laidalla. Toisaalta violetti on myös sinisen ja punaisen sekoitus.

Violetti sisältää useita sävyjä, kuten lilan ja malvan. Lila on vaaleanvioletti väri, kun taas malva mielletään usein harmahtavaksi violetiksi. Malvanvärisen pigmentin keksi nuori kemisti William Henry Perkin koettaessaan saada aikaan malarialääkettä. Malvasta tuli nopeasti suosittu väri eri puolilla Eurooppaa. Malvan kilpailijaksi ilmaantui 1860-luvulla keksitty aniliinivioletti. Violetti on saanut nimensä orvokin nimestä (engl. violet). Lila puolestaan juontuu arabian kielen syreeniä tarkoittavasta sanasta lilak.

Violettiin on aikojen kuluessa liitetty monia henkisiä ominaisuuksia, sekä uskonnon että maallisen elämän piirissä. Italialainen renessanssiajan oppinut Fulvio Morato piti violettia kiduttavan rakkauden ja elämän halveksunnan värinä. Myös taiteilija Wassily Kandinsky kuvasi väriä melko surulliseksi ja riutuvaksi. Kristinuskossa violetti on katumuksen ja parannuksen väri; liturgisena värinä sitä käytetään paastoaikoina, esimerkiksi pääsiäisenä.

Violetilla on monia merkityksiä myös kuvataiteessa. Kuvataideopettaja Johannes Ittenin mukaan violetti on alitajunnan väri, vastakohtana keltaiselle, tiedon värille. Se on salaperäinen, vaikuttava, ahdistava tai toivoa herättävä. Laajoina pintoina violetti voi vaikuttaa pelottavalta. Kuitenkin kun violettia vaalennetaan, väri muuttuu hempeämmäksi ja elämäniloisemmaksi.

Impressionistiset maalarit suosivat teoksissaan violettia, jota he käyttivät mm. varjojen värinä. Claude Monet näki myös ilmakehän violetin värisenä. Impressionistit valmistivat violettinsa sekoittamalla koboltin- tai ultramariininsinistä ja punaista. Aidot, vahvemmat violetit pigmentit tulivat markkinoille 1850- ja 1860-luvuilla.